Oma maa mansikka

Eipä tarvitse jännittää enää. Tuli päätös tonttitoimistosta ja meille olisi nyt sitten tarjolla oma pieni pläntti maata. 934 neliötä odottaa rakentajaa. Sitten joskus. Jahka sinne nyt saadaan ne kunnallistekniikat vedeltyä. Mutta ompa kuitenkin paikka jo ja voi alkaa taloa sillä silmällä katsomaan. Olo on jotenki ihan utopistinen ja epätodellinen. Mekö oikeasti ryhdymme tähän?

Parasta on että tontti on juuri se missä kävimme jo viime syksynä kurkkimassa heti kun kuulimme että kaupunki on sieltä tontteja lohkomassa. Kuvassa se ei paljon miltään näytä, mutta on meidän ja vain meidän.

Tuolla se on jossain kaukana ryteikön takana.

Tontille vievä polku joka ehkä jo vuoden päästä on ihan oikea tie. 

Jännitystä ilmassa

Jännittää ihan hirveästi. Tonttihakemus on laitettu ja ilmoitus miten kävi sattaa tulla jo tänään. Vatsa ihan solmussa ja töistä ei tule yhtään mitään. Toivottavasti päätös tulee nopeasti ja tämä ei kestä kuin tämän päivän.

Askartelua ihan pienten iloksi

En yleensä kilpailuihin pahemmin osallistu mutta tätähän ei voi edes kilpailuksi laskea. Kaverini lähetti linkin kun tiesi että kortteja tykkään näpertää, mutta joskus uupuu ne kelle niitä näpertää. Nyt oli hyvä syy kaivaa askarteluvälineet kaapista ja laittaa sakset viuhumaan. Kortteja Oulun yliopistollisen sairaalan pienimmille potilaille ja heidän vanhemmilleen kilojuhlien ja muiden etappien kunniaksi. Alla linkki ja muutama valmistunut kortti.
http://marikavaan.blogspot.com/2012/02/kortteja-oulun-yliopistollisen.html

Hiljaa hyvä tulee

Tontit tulivat sitten vihdoinkin hakuun. Hakuaikaa maaliskuun loppuun asti. Vielä emme ole mitään hakeneet vaan kuulostelemme sinne loppupuolelle, mitä muilla on mielessä ja sen mukaan sitten omaamme haemme. Eilen oli tiedoitustilaisuus tonteista. Paikalla vain kourallinen ihmisiä. "Eihän tässä voi millään olla kaikki hakijat" mietiskelin ja katselin pientä joukkoa.

Tietoakin tuli, osa vanhaa, mutta tuli uuttakin. Esim. että tonteille pääsisi vasta elokuussa rakentamaan. Että näin. Viivästyy siis taas kerran suunnitelmat ja luultavasti päästään aloittamaan vasta ensi vuoden keväällä. Harmittaa, mutta minkäs teet. Kaupungin maanrakennus ja kunnallistekniikka urakka ei ole edennyt suunnitelmien mukaan, siitä kaikki viivästys. Noh, odotellaan...taas...

Projektia odotellessa jotain ihan muuta

Tuunailin ikean peuspuisen porrasjakkaran maaleilla ja lautasliinoilla kodikkaanpaan kuosiin. Tämä sopii sitten joskus siihen meidän talonpoikaistyyliseen valkoiseen keittiöön sinisellä höystettynä.