Tytön mekko vihdoin valmis!

Kauan siihen menikin, yli vuosi. Ikinä en ole näin pitkään mitään työtä tehnyt ja niin monia kertoja purkanut kuin tätä mekkoa. Mekkohan oli tarkoitus olla tytön nimiäismekko (kts.aikaisempi blogi kirjoitus Pöllöpuiston Laidalla), mutta koska tytön maailmaan tulo oli vähän tavallista dramaattisempi, ei aikaa yksinkertaisesti jäänyt kutomiselle. Nimiäisetkin vaan siirtyivät siirtymistään ja kun mekko oli melkeen valmis, oltiinkin jo kesän korvilla menossa. Mekko jäi laatikkoon ja kaivoin sen esiin tuossa vähän ennen joulua ja päätin että jouluksi tyttö uuden mekon saa. No eihän se enää mahtunut tietenkään, joten ei muuta kuin mekko purkuun ja homma alusta. Ja nyt vihdoin ja viimein se on valmis ja sopii kuin valettu! Ja jäihän tuota aikaakin jouluun kokonaista päivä.

Pienen muutoksen tein ohjeeseen. Tein selkään
halkion ja pienen nappinläven. Pääaukkko kun
näytti niin kovin pieneltä

Tyttökin on tyytyväinen uuteen mekkoon :)

Ohje löytyypi täältä: Viikinki mekko

Valmiit työt

Vihdoin kaikki työt kotona ja pääteltyinä. Matossa ja poppanassa oli yllättävän kova homma vielä tuo solmiminen. Siihenkin oli ihan omat kikkansa jotta eivät sitten pestessä ja ajan kuluttaessa ala itsekseen aukeilemaan. Harmihan se olisi jos kovalla työllä tehty matto purkuisi.

Mutta siis tälläisiä töitä syntyi alottelijoitten kudontakurssilla täysin noviisille.

Ennen kuin ehdin laittaa kaikki kasaan kuvausta varten,
oli likka jo koeajamassa maton :)

Tässä siis kaikki kasassa.
Nuita vaaleita keittiöpyyhkeitä tosin on kaksi.

maton raidat

poppanan raidat 

joululiinan kuviot

keittiöliinan kuvio läheltä. Tämän tekemisesestä
tykkäsin tosi paljon. Ja tuli minusta kaunis. 

Kangaspuilla kutominen oli yllättävän mukavaa ajanvietettä. Ja uskomattoman erilaisia variaatioita sai aikaseksi samoilla loimilla. Harmittaa kun en ottanut kuvia muiden töistä. Olisi ollut hauska laittaa vertauksen vuoksi talteen.

Ja ei tämä tähän lopu, ensi viikolla olen menossa tekemään toista poppanaa. Tällä kertaa siitä tulee tarpeeksi pitkä penkin päälliseksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Kierrätystä lyhyistä bodyista

Tuossa taannoin kaverini esitteli pienokaisellaan todella kätevän apuvälineen liian lyhyisiin vauvan bodyihin. Jatkopala! Loistava älynväläys joltakin mammalta luultavastikkin. Meille tulisi todella tarpeeseen kun likalla pituutta tulee mutta paino laahaa perässä. Jolloinka kaikki bodyt jää liian lyhyiksi kauan ennen kuin ovat edes sopivia ympärysmitaltaan. Ja ei muuta kun nettiin tilaamaan, eikö? No ei todellakaan. noin 5-6€ yksi sellainen lärpäke neppareilla. Kiitos ei, niihin menisi omaisuus ja kodinhoidonrahoilla kun ei paljon tuhlailla. Jotenka, kirpparikierros, neljä bodya erilaisilla neppareilla (á 20c) ja eikun väkertämään. Saimpa vihdoin syyn kaivaa ompelukoneenkin naftaliinista. Ja tälläistä jälkeä tuli. Ei niin nättejä kuin kaupasta ostettuna mutta ajaa asiansa. Kukapa sinne housuun katsoo.

Tarkkaavainen huomaa kuvassa pienet sormet.
Tyttö tuli katsomaan, kun kuvailin, että mitä se mamma puuhaa.

Säästeliäänä immeisenä en tietenkään voinut heittää muuten ihan hyvien bodyjen yläosia pois vaan huolittelin helmat siksakilla ja vóila! neljä teepaitaa :D

Paidoista ei ilman likantiraletta sitten kuvia enää saanutkaan.

Kurssi käyty ja paljon opittu

Kaikki neljä työtä tuli valmiiksi kunnialla. Täytyy sanoa, että kunnioitukseni mammoja ja mummoja kohtaan jotka näitä kankaita loihtivat jos jonkinlaisia, nousi valtavasti. Töiden teossa ja suunnittelussa (varsinkin) tarvitsee jopa matemaattisia kykyjä. Ja erilaisten kuvioiden hahmottaminen paperilla ja ja mitä ne tulevat olemaan kankaalla, ei ole todellakaan helppoa. Mitä tulee itse kutomiseen, siinä vasta taitoa tarvitaan, jotta osaa paukuttaa luhaa oikealla tavalla. Jokaisessa kankaassa kun on oma tyylinsä. Maton kutomisessa se oli kaikkein yksioikoisinta, mutta myös raskainta. Kyllä sai allit kyytiä kun kahden metrin matkan mattoa kudoin. Nyt on kyllä mattoluku kotona täynnä, ainakin joksikin aikaa.

Tässä tulokseni, vielä tosin puilla kieputettuna. Vaikka kurssi loppu onkin, saa jokainen kurssilainen tehdä kaikki neljä työtään loppuun ja siksi omat työni ovat vielä odottamassa muitten valmistumista. Hikipinkona kun piti kaikki työt tehdä ekojen joukossa.

Uutta liinaa puilla

Uusi liina pääsi puille tänään ja melkeen tuli valmiiksikin jo. Tosin niitä tulee kaksi samanlaista. Tuon pellavaliinan jälkeen tämä on kuin unelmaa kutoa, vaikka kudotaankin pellavalangalla. Mutta loimi on ohutta kalalankaa, sen kamalan takkuisen pellavan sijaan.

Tällä kertaa siis työnalla keittiöliina/laudeliina. Työn lopputuloksesta riippuu mihin se laitetaan, saunaan piiloon vai keittiöön esille.

Tämän näköistä tällä kertaa. Neljän tunnin työn tulos: n. 60cm liinaa.

Kakkostyö kangaspuilla

Vihdoin pääsin tekemään toista työtä puilla. Tällä kertaa työn alle pääsi pellavaliina jonka loimi oli tehty kahdella eri pellavalangalla, punaisella ja värjäämättömällä. Joulupöytään kai tuo liina on sitten tarkoitettu, kun joskus valmiiksi tulee. Ei todellakaan ole minun suosikki materiaali kutoa. Todella takkuista ja jumittaa jatkuvasti pirtaan, kun tulee sellaisia isoja nöyhtä palleroita loimilankoihin. Pölisee myös ihan uskomattoman paljon, joten ei todellakaan sopiva tälläiselle muutenkin kaikelle pölylle allergiselle.

No oli miten oli, noin viiden tunnin kutomisen jälkeen saldo on suunnilleen 70cm liinaa. Ei todellakaan nopeaa kutoa, niinkuin poppana. Enkä oikeen tiedä onko edes kovin nättiä katsella. Noh, kaippa se on katsojan silmässä sitten tuokin, ohjaaja kun kävi sanomassa että niin on kivan näköinen liina tulossa. 60cm olisi vielä tarkoitus kutoa, mutta katsellaan nyt sitten miten jaksaa ja viittii.

Elikkäs tälläinen on nyt sitten puilla. 

Herttaista tyttöselle osa 3

Nyt se on vihdoin valmis. Tai noh, vaatii se ehkä höyrytyksen. Vähän näyttäisi kupruilevan reunoista. Johtuneeko sitten siitä kun en ihan seurannut ohjetta...

Oli miten oli, tälläinen siitä nyt sitten tuli. Halkaisija piirun päälle 160cm.

Uutta harrastusta pukkaa puiden muodossa

Nimittäin kangaspuiden. Jo jonkun aikaa olen miettinyt mattojen tekemistä muutenkin kuin virkkaamalla. Ja nyt kun mammalomalla "lomailen" ja työväenopistossa oli alkeiskurssi, jossa pääsee opiskelemaan alusta loppuun kutomista niin ajattelin ottaa härkää sarvista ja mennä kokeilemaan. Ja onhan tuo ihan mielenkiintoista. Ei ehkä kuitenkaan ihan minun juttu. Kutominen siis on kivaa mutta se loimen teko ja puille laittaminen onkin sitten ihan ei juttu. On niisimistä, pirtaan pistelyä ja lukemattomien solmujen tekemistä. Yhden loimen laitoin (poppana, se helpoimmasta päästä oleva) ja taitaa kyllä minun loimen teot olla siinä. Kutomolla pääsee kyllä kutomaan ihan valmiiseen loimeenkin, että sitä täytyykin sitten miettiä, kun nyt tuo kurssi on käyty loppuun.

Tämän hetkinen työ saldo: 1 poppana odottaa puilla valmiina sitomista, 3 työtä vielä tekemättä (matto, keittiöpyyhe ja pellavaliina). Yllättävää oli kuinka nopeaa tuo kutominen poppanakuteella oli. Koko 120cm poppanaan meni vain noin 5 tuntia (josta eka tunti oli ihan pelkkää sähläystä). Ja kutominen käy meditaatiosta, mieli lepää sukkulan sujahdellessa viriöitten välissä.

Poppanan loppupään "hömppää" eli pois purettavaa
matonkudetta. Lopullisessa poppanassa on vain
kahta väriä; harmaata (joka kuvassa kyllä näyttää
lähinnä siniseltä) ja valkoista (loimen väri).

Melkein koko poppana kuvassa. Ohjaajan
vastustuksesta  huolimatta tein koko työn
vain yhdestä väristä. Kuulemma tulee tylsän
näköinen työ näin. Raidat tuossa on tehty vain
erilaisella poljennalla, joka muodostaa
kohokuvion poppanan pintaan. 

Työ siis odottelee tuolla tukilla, että kurssin muut 7 osallistujaa saavat omansa tehtyä samasta loimesta. Vasta sitten työt irroitetaan ja pääsen solmimaan ne päiden hapsut. Tai miksikä niitä sitten kutsutaankaan (varmaan niilläkin on joku oma nimitys kudontakielessä)

Herttaista tyttöselle osa 2

Tälläistä nyt on saatu aikaseksi. Ihan ei vielä ole valmis kun valkoinen kude hävytön loppui kesken. Likka ainakin tuntuu tykkäävän.

Herttaista tyttöselle

Vihdoinkin pääsen sisustamaan! Ja mikäs sen parempaa kuin tehdä itse. Ajattelin aloittaa tytön huoneen matosta kun löytyi niin söpön värinen kerä matonkudetta paikallisesta askarteluliikkeestä. Loput kuteet onkin omasta jemmasta, jäänyt isoista matoista ylitse. Toivottavasti ei tule ihan ällösöpöä.

Tästä se lähtee, ohjeena Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu

Talo jotakuinkin kasassa

Nyt kun tönö vihdoin on jotakuinkin kasassa ja tehtynä, onkin aika taas siirtyä tekemään niitä itselle läheisempiä juttuja: Käsitöitä vihdoinkin!

Paljon on talossakin vielä tehtävää ja taitaa olla niitä ikuisuusprojekteja, mutta kaikki asumiseen tarvittava on tehty ja loppu on sitten vain pintaa ja miljoonan kilometrin verran listan laittoa. Pikkuhiljaa...josko jouluksi saisi nekin paikalleen...

Nyt pääsee sinne saunaan vihdoin

Valmista siis vihdoinkin tuli. Kiitos vaan kovasti kummisedälle ja isille avusta. Ja siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin. Nyt kun vielä pääsisi saunomaan, mutta vaatiin näköjään useamman kerran lämmityksen ja tuuletuksen ennen kuin joku typerä suojarasva mikä lie on palanut pois. Kerran jo ulkonakin poltettu ja kahteen kertaan sisällä tuikattu tuleen ja silti käryää. No ehkä sitten jouluna...

Saunomaan!

No ei ehkä ihan vielä kuitenkaan. Puuttuu vielä lauteet ja ovi. Niin ja se kiuas tietenkin. Kaikki muu sentään löytyy jo tallista paitsi ovi, joka on vielä tilauksessa. Ja lauteet kaipaavat vielä kerroksen vahaa päälleen ennen kuin pääsevät paikoilleen.

Valmista on siis vasta seinät ja valaistus. Kuvasta ei ehkä ihan selvää saa, mutta lamput muodostavat kattoon Otavan. Tykkään kovasti tuosta tunnelmasta minkä mustat seinät ja himmeät lamput saavat aikaiseksi. Ja tuo vaha kun tekee sellasen satiinisen kiillon vielä paneelin pintaan niin valo toistuu tosi kauniisti.

Rouva naulaa paneelia pintaan

Katon tähdet

Kiuasnurkkaus (kuva tosin niin pimeä,
että ei varmaan paljoa selvää saa)

Isi ja tyttö tunnelmoivat saunassa

Saumausta kodarissa

Tälläinen siitä sitten tuli. Ei hassumpi, vaikka itse sanon. Tosin puuttuu vielä pistorasia ja kaapin alle tulevat valot. Niin ja koristelista tuohon kaapin alle. Ja seinään tulevat tangot mihin saa kivat peltiämpärit roikkumaan (Ikeasta, mistäpäs muualta). Mutta kaikki olennainen toimii nyt, vesi tulee ja kone pyörii.

Laattahommia

Heittelimpä tuossa kodinhoitohuoneen seinään laatat. Noh, mies kyllä auttoi niitten leikkaamisessa, kun totesin, että minä ja laattaleikkuri ei vain tulla toimeen keskenämme.

Ihan hyvähän tuosta tuli. Huomenna sitten opetellaan saumausta.

Vihdoinkin se tuulikaappi

Autotallin ja talon välinen  tuulikaappi on antanut odottaa itseään jo jonkun aikaa. Kellään ei vaan oikein ole ollut motivaatiota tai aikaakaan alkaa sitä väkertämään, mutta kun se on vähän niinkuin pakko olla. Paloturvallisuus ja häkä sun muut päästöjutut määrää näin.

No tässä se nyt vihdoin sitten on. Kiitos ukon ja tyttösemme kummisedän. Nyt ois sitte taas paklattavaa ja maalattavaa, niin ja villoitettavaa, hihhei.

Vasemmalta pääsee talliin, oikealta ulos

Askartelua jakotukin piilottamiseksi

Vaatehuoneen ruma jakotukki piti saada piiloon. Eteisessä samanlainen saatiin jemmattua metallilevyn taakse mutta vaatehuoneen pirulainen tuli niin ulos seinästä että jotain kotelon tapaista piti keksiä. Katselin alustavasti vanhojen patterien päälle laitettavia ritilähässäköitä mutta niiden hinta hirvitti. Pari sataa sellaisesta! Ei kiitos.

Joten ei muuta kuin hihat heilumaan ja jämälautakasaa tonkimaan.

Tälläisen sitten sain aikaseksi. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin aika hienon tein :D

Tämä piti saada piiloon

Eturitilä ikkunalistan jämistä

Reunat jostain laudan pätkistä ja päälle valkoista
maalia ja tässä lopputulos

Harppauksia eteenpäin

Vihdoinkin jotain isompaa on tapahtunut raksalla ja raksa ei ole enää raksa vaan koti. Muutettiin siis sisään vaikka paljon on vielä tehtävää. Noh, rappuset sentään tuli, vesi tulee sisään, keittiö toimii ja suihku ja vessa. Mitä muuta sitä voisi edes pyytää.

Rappusten kanssa meinasi tulla ongelma. Ukon kanssa oltiin molemmat toisaalla, kun asentaja ilmoitti että nyt hän olisi tulossa. Onneksi taas anoppi riensi apuun ja päästi miekkosen sisään. Niin ja auttoi kyllä muutenkin, purkamalla lastia ja suojaamalla jo valmiita osia.

Onneksi timpuri myös sattui tulemaan paikalle. Miekkonen kun ei kaksisteen asentajan kanssa olisi millään saanut rappusia paikoilleen. Vähän miinusta siitä rappufirmalle, että lähettivät paikalle vaan yhden tyypin tekemään koko homman.

Osa rappusista jo paikoillaan seinässä.

Toinen pää makoilee eteisessä

Ukko valmiina ottamaan vastaan yläpäätä

Asentaja ja timpuri yrittävät kohdistaa...

...ja ukko pitelee koko komeutta paikallaan liinoilla.
Hauskaa näkyy olevan.

Ja siinä ne nyt sitten ovet koko komeudessaan. Tosin vielä peitettyinä pahveilla. Silti, kauniit ovat ja juuri sellaiset kuin pitikin .

Meillä on keittiö!

Vihdoinkin keittiö paikallaan. Tai no vielä puuttuu liesituuletin ja pistorasiat. Mutta tärkeimmät on, että pääsee laittan ruokaa ja leipomaan. Ensimmäistä kertaa elämässä meikäkin tykkää häärää keittiössä!

Tästä saarekkeesta tykkään ihan hurjan paljon. Ihanaa esim leipoa
kun saa kaikki tarvikkeet valmiiksi pöydälle ja silti on tilaa!

Toinen seinä laatoitettiin isin opastuksella ja toinen menikin sitten jo ihan itse, jopa meikäläinenkin sai tehdä jotain muuta kuin vain seisoa vieressä ja siivota jäljet.

Tekninen tila paikallaan

Varsinaista teknistä tilaa meillä ei ole vaan kaikki romppeet tuli autotallin seinustalle. Aikamoisen näkönen kasa vempeleitä. Ilmastointilaite, maalämpöpumppu ja vesiboileri. Ja paljon kupariputkea ja kaksi hassun näköistä punaista palleroa. Jotain paisunta-astioita kuulemma.

Lisää kattoa paikalleen

Rouvakin päätti kääriä hihat ja yrittää tehdä jotain muutakin kuin vain siivota raksalla. Ja onnistuihan se. Katon panelointi nimittäin.

Ihan itse sahasin paneliit oikean pitkiksi ja
naulailin paineilmapyssyllä paikalleen.
Julmetun painoinen vehje muuten.

Ja tällänen siitä nyt tuli

Tapiseeraamista

No nyt on sitten tapetit seinissä. Upeet tuli vaikka vähän epäilyttikin nuo tapettivalinnat. Mutta hyvä on ukolla silmä.

Ukon oma huone. Hieno kontrasti muun talon valkoisuuden kanssa. Lattia kun vielä saadaan paikalleen ja tietty listat kattoo, lattiaan ja paneelin reunaan.

Ukon oma vessa hehkuu upean värisenä. Vähän tulee mieleen kyllä saluuna. Tai bordelli. No ehkä kun saadaan pönttö ja allaskaappi paikalleen niin näyttää siltä miltä pitääkin. Vessalta.

Valokuva ei tee oikeutta tuolle tapetille.
Väri on luonnossa paljon syvempi.

Tapetoijat työssään:

Isi leikkaa

Äiti liisteröi

Kaikenlaista konetta ja vempelettä

Ilmastointikone tuli jo vähän aikaa sitten, mutta on vihdoinkin kytketty. Huomenna pitäisi tulla maalampöpumpun ja vesiboilerin asentaja. Vihdoin saadaan ehkä lämmöt taloon.

Kurasyöppökin löysi vihdoin tiensä oikeaan paikkaan pölyttymästä autotallin nurkasta.

Ja tämän asensin ihan itse!

Laattaa lattiaan, paneelia pintaan

Eilen piipahdin pikaseen nappulan kanssa raksalla kun laattamies oli jatkanut urakkaansa keittiön ja eteisen osalta. Hyvältä näytti vaikka saumatkin puuttuivat vielä.

Olohuoneen ja keittiön raja. Upeaa jälkeä,
kyllä kannatti palkata ammattilainen ja
olla itse yrittämättä

Eteinen, oi niin ihanan iso eteinen (meidän nykyinen on
hädintuskin kaksi neliötä, vaunujen kanssa
uloslähtö on aina hirveä operaatio)

Paulin huoneessa on jo yhden seinän verran paneelia pinnassa. Enää kolme seinää, niin ja se vessa tietty kanssa. Isi lupasi tapetoida, meistä kun ei kumpikaan ole sellaista koskaan tehnyt. Tai no, ei suoranaisesti luvannut mutta kysyi osataanko me ja kun vastaus oli että ei olla koskaan tapetoitu, sanoi vaan että ottaa ensi kerralla välineet mukaan...Yleensä tämä tarkoittaa, että isi tekee, me katsomme.

Tämä tapetti tulee kaveriksi paneelille Paulin huoneeseen.

Ja tämä vessaan.

Ompa ainaki jännä kontrasti koko muun talon valkoisuuden kanssa. Saa nähä miltä lopputulos näyttää. En ota vastuuta, koska annoin Paulille vapaat kädet näitten huoneitten osalta.