...en rakenna minä majaani. Maaperätutkimuksen tulokset tulivat ja maa on koheesiomaata, eli silttiä, mitä ikinä se sitten onkaan. Paaluttaa ei sentään tarvitse eikä tietenkään räjäyttää joka on helpotus. Viereisillä tonteilla kun näkyy kallion lakea niin se oli ihan fifty-sixty mitä sieltä löytyy. Hyvä näin, ehkä saamme ihan perusperustuksen emmekä joudu laittamaan puolta budjetista maahan niinkuin muutamat tutut.
Moneen kertaan on jo minulta kysytty mikä on ollut pahinta. Alussa ajattelin että se tulee olemaan luvan saanti mistä kaikki olivat varoittaneet että sitten kun sen saatte niin helpottaa, siihen asti on yhtä helvettiä. Tähän mennessä luvan hakemisen kanssa ei ole ollut muuta harmia kuin asian hitaus. Ja se *piiip* rakennustarkastaja joka ei osaa edes meidän vastaavaa ohjeistaa oikein. Mutta vastaava lupasi että kyllä tällä viikolla se lupa pitäisi olla leimattuna ja päästäisiin eteenpäin...ans kattoo nyt sit.
Niin se pahin asia. Laskut! Ja niitä ei ole tullut vielä edes montaakaa. Ihan hirveää, tonnit vaan pyörii silmissä. Mutta koitan ajatella että ihan samoista summista olisi valmiinkin talon kanssa kyse, se vaan tulisi yhdessä isossa kontässä koko roska. Tosin, siinä saisi jotain konkreettistakin, tässä on vaan se maapläntti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti