Muotit poissa

Nyt on sitten varsinainen kivijalka näkyvissä. Näyttää vähän isommalta sentään. Ehkä tuohon talo mahtuu sittenkin.

Ensi viikolla pitäisi tulla maalämpökaivon poraaja tekemään  reikää talon taakse. Sitä ennen pitää kuitenkin selvittää joko meillä on sähkö ja saada aikaseksi reikä autotallin seinään putkia varten. Perustusjätkät kun unohtivat ihan täysin että sellainen piti seinään jättää. Noh, jotain pitää mennä pieleen tietenkin. Ei muuta kuin timanttipora laulamaan...mistähän sellaisen sais...

Meillä ei muuten vieläkään ole naapureita. Yhtenä iltana tosin kun tontilla ihmeteltiin tuli paikalle eläkeläispariskunta ja nyt tiedetäänkin sitten hurjan paljon alueen historiasta. Ovat asuneet siellä ilman naapureita vuodesta 1970 asti. Oikeen mukava pariskunta, eivät tosin hekään ihan naapuriksi pääse, matkaa välissä melkeen kilometri. Mutta hyviä vinkkejä sain mistä poimia ja mitä marjoja ja millaisia eläimiä alueella on nähty. On ollu ilvestä ja kettua ja yksi karhukin. Jopa susikin on kuulemma nähty. Saa nähdä mitä me vielä parvekkeelta nähdään tulevaisuudessa.

Vasemmalta: Keittiö, erkkeri ja olohuone. Harkkokasa keskellä on takan ja piipun perustus

Meitsi "mittatikkuna" erkkerissä. Näyttää jo siltä että ehkä sinne pöytä sopii sittenkin.

Pauli oma huone.

Etuterassin pilarit

Tämän hetkinen roskatilanne. Ei vielä ihan kauhean paha.

Perustuspoikien jättämää "taidetta"

Kummityttökin kävi ihmettelemässä perustuksia. 

Tolppa siellä, toinen täällä

Käytiin eilen nakuttamassa tolppia tontille maaperätutkijaa varten. Hieman oli haasteellista kun itse tontin rajatolpista puolet oli kadonneet kuin tuhka tuuleen. Koita siinä sitten vetää jotain linjanauhaa paikalleen kun on vaan yksi tolppa per pääty. Noh, siellä ne kuitenkin nyt seisoo ja aamulla vietiin kairaaja paikalle. Silmämääräisesti totesi että ihan hyvältä tontilta näyttää. Kivissä sammalta pinnalla joten voi päätellä että ovat ollee siellä kauan = tonttilla ei siis ehkä ainakaa vajoavaa maa-ainesta.

Tavattiin naapureitakin. Tai ei rajanaapureita, sellaisia meillä ei vieläkään ole. Nämä siis yhden tontin päässä. Mukavan tuntuinen pariskunta. Ja paljon fiksumpia kuin me, olivat muistaneet hyttysmyrkyn. Meillä molemmilla joka ikinen paljas ihoalue ihan täynnä pistoja. Tänään apteekin kautta tontille käy matka siis.

Alla vielä kuva hienoista tolpista. Kyllä näkyy!

Kovin pieneltä näyttää tuo tolppien välinen ala mutta ehkä siihen talon saa sopimaan.

Naapureita, onko heitä

Joka viikko tulee kurkittua tuota tonttien haku karttaa kaupungin sivulta, että onkos meillä vieläkään naapureita. Rakennusbuumin hiljennettyä, tonttien menekkikin oli tosi hiljaista. Ensialkuun näytti jo siltä että ypösen yksin aletaan rakentamaan alueelle. Mutta pikkuhiljaa on karttaan ilmestynyt muitakin nastoja. Meillä jopa jo yksi rakentaja samassa korttelissakin.

Tuo pinkki ollaan me. Kovin tulee hiljaista jos tuossa on kaikki naapurit. Tosin eipä tuo niin nökönuukaa, kaksin on oikeen mukavaa.