Runko ja hormitarkastus

Vihdoinkin ne on pois alta ja päästään tekemään yläkerran lattiaa. Meni siis läpi heittämällä. Eilen käytiin kurkkimassa raksalla ja näytti kyllä siltä että yläkerrassa ei ollut kukaan edes käynyt mitään katselemassa. Tai sitten oli rakennustarkastaja osannut laittaa kaikki just ja jämptisti samalle paikalle kuin mitä me jätettiin. Esim tikkaat oli juuri siellä mihin ne laitoin ja ihan samalla lailla vinossa kun miten ne laitoin...Noh, samapa tuo, ompahan tehty.

Keittiön seinääkin olivat miekkonen ja timpuri aloittaneet. Pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että kyllä siitä vielä joskus koti tulee.


Pauli pähkäilee lukkoja oviin, tai lähinnä miten ne niihin asennetaan.



Kalliolle kukkulalle...

...en rakenna minä majaani. Maaperätutkimuksen tulokset tulivat ja maa on koheesiomaata, eli silttiä, mitä ikinä se sitten onkaan. Paaluttaa ei sentään tarvitse eikä tietenkään räjäyttää joka on helpotus. Viereisillä tonteilla kun näkyy kallion lakea niin se oli ihan fifty-sixty mitä sieltä löytyy. Hyvä näin, ehkä saamme ihan perusperustuksen emmekä joudu laittamaan puolta budjetista maahan niinkuin muutamat tutut.

Moneen kertaan on jo minulta kysytty mikä on ollut pahinta. Alussa ajattelin että se tulee olemaan luvan saanti mistä kaikki olivat varoittaneet että sitten kun sen saatte niin helpottaa, siihen asti on yhtä helvettiä. Tähän mennessä luvan hakemisen kanssa ei ole ollut muuta harmia kuin asian hitaus. Ja se *piiip* rakennustarkastaja joka ei osaa edes meidän vastaavaa ohjeistaa oikein. Mutta vastaava lupasi että kyllä tällä viikolla se lupa pitäisi olla leimattuna ja päästäisiin eteenpäin...ans kattoo nyt sit.

Niin se pahin asia. Laskut! Ja niitä ei ole tullut vielä edes montaakaa. Ihan hirveää, tonnit vaan pyörii silmissä. Mutta koitan ajatella että ihan samoista summista olisi valmiinkin talon kanssa kyse, se vaan tulisi yhdessä isossa kontässä koko roska. Tosin, siinä saisi jotain konkreettistakin, tässä on vaan se maapläntti.

Uusi ystävämme rakennustarkastaja

Käytiin taas rakennustarkastajan puheilla. Taloon tuli muutoksia ja tottahan ne täytyy hyväksyttää. Sovin siis ajan ja kello kymmenen sovittiin että tavataan. Mentiin paikalle mutta eihän siellä ketään ollut. Kiva olla pois töistä ihan muuten vaan. Aikamme odoteltiin ja miekkonen sitten soitti hänelle ja kas kummaa, olikin lähtenyt kaffelle! Tykkään hänestä aina vain enemmän ja enemmän. Tulihan hän sitten sentään paikalle.

Aikansa hymistyään ja piirrustuksia käänneltyään tarkastaja sitten ilmoitti että "juu, ei tuolle kai mitään estettä ole. Kivan näköinen ja kaavan mukainen talohan tuo näyttää olevan. Mutta ettehän sitten käytä autotallia varastona, kun varaston olette piirrustuksista yhdistäneet taliin?" Eihän me nyt sellaista, eihän kukaan tallia varastona pidä, eihän?

Eli hanke etenee, nyt pitäisi sitten mennä tekemään se lopullinen soppari talopaketista. Hirvittää...




Niin ja tämmönen siitä nyt sitten tulee. Väritys tosin pielessä, meille tulee tumma sinisenharmaa.



Pieni askel eteenpäin

Käytiin rakennustarkastajan puheilla talopiirrustustemme kanssa ja koitettiin saada selkoa että saadaankos me se nyt sitten rakentaa juuri se talo mitä halutaan. Lähdimme sieltä ehkä vielä enemmän pihalla kun mitä olimme sinne mennessä. Tai no, tiedämmehän sentään nyt että saamme tehdä tummanharmaan puutalon...saman minkä kyllä tiesimme jo kaavastakin. Miten voikin olla joku niin epäselvä.

Otin sitten yhteyttä uudestaan tonttikoordinaattoriin ja esitin hänelle samat kysymykset kuin rakennustarkastajalle ja nyt tiedämme että saamme juuri sen talon mistä olemme haaveilleet. Tonttikartat oli pistänyt heti postiin ja jutellut jollekkin geodeetillekkin maaperätutkimuksista. Ihanainen Ulla, mitä me tekisimmekään ilman sinua :-)