Tolppa siellä, toinen täällä

Käytiin eilen nakuttamassa tolppia tontille maaperätutkijaa varten. Hieman oli haasteellista kun itse tontin rajatolpista puolet oli kadonneet kuin tuhka tuuleen. Koita siinä sitten vetää jotain linjanauhaa paikalleen kun on vaan yksi tolppa per pääty. Noh, siellä ne kuitenkin nyt seisoo ja aamulla vietiin kairaaja paikalle. Silmämääräisesti totesi että ihan hyvältä tontilta näyttää. Kivissä sammalta pinnalla joten voi päätellä että ovat ollee siellä kauan = tonttilla ei siis ehkä ainakaa vajoavaa maa-ainesta.

Tavattiin naapureitakin. Tai ei rajanaapureita, sellaisia meillä ei vieläkään ole. Nämä siis yhden tontin päässä. Mukavan tuntuinen pariskunta. Ja paljon fiksumpia kuin me, olivat muistaneet hyttysmyrkyn. Meillä molemmilla joka ikinen paljas ihoalue ihan täynnä pistoja. Tänään apteekin kautta tontille käy matka siis.

Alla vielä kuva hienoista tolpista. Kyllä näkyy!

Kovin pieneltä näyttää tuo tolppien välinen ala mutta ehkä siihen talon saa sopimaan.

Vihdoinkin uutisia

Meillä on lupa mennä tontille! Mitä nyt puoli vuotta myöhässä mutta kuitenkin. Eli siis kunnallistekniset työt on tehty ja tontille vapaa pääsy ensi maanantaista lähtien. Tarkoittaakohan se sitten sitä että se tarttisi sitten maksaakkin....

Maaperätutkimuksen sinne kyllä jo tilasin ennen tuota lupaa, ihan omin päin, mutta vasta tiistaiksi. Saadaan tietää mitä kaikkea tontti on syönyt. Olisi kyllä kiva saada se asemapiirrustus ennen sitä että vähän tietäisi tutkijamiekkoselle niitä talon kulmia näyttää. Pitääkin hoputtaa mestaria joka sen meille lupasi väkertää.

Niin ja talopakettihan on nyt sitten tilattu. Ensimmäinen laskukin tuli jo. Pääpiirrustuksia tässä jännityksellä odotellaan ja sitä että ehtiikös ne vielä kaupungin viimeiseen kokoukseen ennen lomia. Siitä sitten ratkeaa paljon. Esim se, että koska talo tulla tömäytetään tontille. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa miettimään sitä perustusta. Niin ja se maalämpökaivokin vissiin pitäisi tilata. Ei hyvää päivää, mihin sitä onkaan itsensä taas kerran tunkenut!

Tuossa nyt sitten vielä kuva tontista. Aika ryteikköä vielä. Pauli laski eilen että 14 puuta pitää ainakin kaataa. Pitääkin hakea luotilankaa (onko se sen nimistä?) jotta voi vedellä sinne ne rajat selkeiksi.


Meille pääsee autolla!



Naapureita, onko heitä

Joka viikko tulee kurkittua tuota tonttien haku karttaa kaupungin sivulta, että onkos meillä vieläkään naapureita. Rakennusbuumin hiljennettyä, tonttien menekkikin oli tosi hiljaista. Ensialkuun näytti jo siltä että ypösen yksin aletaan rakentamaan alueelle. Mutta pikkuhiljaa on karttaan ilmestynyt muitakin nastoja. Meillä jopa jo yksi rakentaja samassa korttelissakin.

Tuo pinkki ollaan me. Kovin tulee hiljaista jos tuossa on kaikki naapurit. Tosin eipä tuo niin nökönuukaa, kaksin on oikeen mukavaa.

Meijän oma!

Tontti siis. Käytiin allekirjoittamassa kauppakirjat ennen vappua ja nyt se on sitten meidän. Tai niin no, täytyisi se siis vissiin maksaakkin... maksu tosin viivästyy koska tontilla kunnallistekniikan teko aina vaan kesken eikä tontista tarvitse maksaa penniäkään ennen kuin ne on tehty.

Vappuna käytiin siellä pyörimässä (vaikka ei kuulemma ole mitään asiaa sinne vielä) kun aateltiin ettei siellä kuitenkaan vappupäivänä ketään ole. Ja oikein aateltiin, hiljaista oli, puut vaan humisivat. Katulamput oli tulleet kaduille ja tontitkin kunnolla merkattu nyt. Alkaa jo pikkuhiljaa näyttämään asuinalueelta. Talot vain uupuvat.



Vähän perspektiiviä. Tontti näyttää niin hirmuisen pieneltä kun reunalla seisoo mutta kun laitetaan anoppi sinne seisoskelemaan niin saa vähän oikeea mittakaavaa kuvaan. Pauli tontin takalaidalla.



Pieni askel eteenpäin

Käytiin rakennustarkastajan puheilla talopiirrustustemme kanssa ja koitettiin saada selkoa että saadaankos me se nyt sitten rakentaa juuri se talo mitä halutaan. Lähdimme sieltä ehkä vielä enemmän pihalla kun mitä olimme sinne mennessä. Tai no, tiedämmehän sentään nyt että saamme tehdä tummanharmaan puutalon...saman minkä kyllä tiesimme jo kaavastakin. Miten voikin olla joku niin epäselvä.

Otin sitten yhteyttä uudestaan tonttikoordinaattoriin ja esitin hänelle samat kysymykset kuin rakennustarkastajalle ja nyt tiedämme että saamme juuri sen talon mistä olemme haaveilleet. Tonttikartat oli pistänyt heti postiin ja jutellut jollekkin geodeetillekkin maaperätutkimuksista. Ihanainen Ulla, mitä me tekisimmekään ilman sinua :-)

Kevät tulee kohisten

Käytiin kurkkimassa tontilla ja hyvältä näyttää. Sinnehän oli ilmestynyt tiet ja katuviemäröinnit ja osassa paikoista törröttää pystyssä jo jotain sähköpiuhan näköistäkin. Alla muutama otos vieläkin niin kovin karun näköiseltä alueelta. 

Päätieltä tie tonteille.

Ihan kohta omalla tiellä.

Tuolla se on, oma maa. 

Tontilta keskeltä alas näkymä.

Vasen reuna takareunasta katsottuna.

Isäntä nojailemassa oikean reunan laitaan.

Joku tontin monista tolpista.

Onnelliset tontin takareunassa. Rajalta maa nousee mukavasti toivottavasti taaten että saamme pitää metsän siellä.

Koko tontti takaa mäen päältä katsottuna.

Alla alueen kartta selventämään missä pikku maanpalasemme sijaitsee. Takana pelkkää metsää ja korpea, alueen nimen mukaisesti. Niin ja nimihän tosiaan oli siis Metsäkorpi. Sopii meille, korpeenhan haluttiin.

Oma maa mansikka

Eipä tarvitse jännittää enää. Tuli päätös tonttitoimistosta ja meille olisi nyt sitten tarjolla oma pieni pläntti maata. 934 neliötä odottaa rakentajaa. Sitten joskus. Jahka sinne nyt saadaan ne kunnallistekniikat vedeltyä. Mutta ompa kuitenkin paikka jo ja voi alkaa taloa sillä silmällä katsomaan. Olo on jotenki ihan utopistinen ja epätodellinen. Mekö oikeasti ryhdymme tähän?

Parasta on että tontti on juuri se missä kävimme jo viime syksynä kurkkimassa heti kun kuulimme että kaupunki on sieltä tontteja lohkomassa. Kuvassa se ei paljon miltään näytä, mutta on meidän ja vain meidän.

Tuolla se on jossain kaukana ryteikön takana.

Tontille vievä polku joka ehkä jo vuoden päästä on ihan oikea tie. 

Jännitystä ilmassa

Jännittää ihan hirveästi. Tonttihakemus on laitettu ja ilmoitus miten kävi sattaa tulla jo tänään. Vatsa ihan solmussa ja töistä ei tule yhtään mitään. Toivottavasti päätös tulee nopeasti ja tämä ei kestä kuin tämän päivän.

Hiljaa hyvä tulee

Tontit tulivat sitten vihdoinkin hakuun. Hakuaikaa maaliskuun loppuun asti. Vielä emme ole mitään hakeneet vaan kuulostelemme sinne loppupuolelle, mitä muilla on mielessä ja sen mukaan sitten omaamme haemme. Eilen oli tiedoitustilaisuus tonteista. Paikalla vain kourallinen ihmisiä. "Eihän tässä voi millään olla kaikki hakijat" mietiskelin ja katselin pientä joukkoa.

Tietoakin tuli, osa vanhaa, mutta tuli uuttakin. Esim. että tonteille pääsisi vasta elokuussa rakentamaan. Että näin. Viivästyy siis taas kerran suunnitelmat ja luultavasti päästään aloittamaan vasta ensi vuoden keväällä. Harmittaa, mutta minkäs teet. Kaupungin maanrakennus ja kunnallistekniikka urakka ei ole edennyt suunnitelmien mukaan, siitä kaikki viivästys. Noh, odotellaan...taas...

Tonttitoimistosta päivää

Tänään sain viestin tonttitoimistolta. Vihdoinkin tonttien hakupäivät tiedossa! On tätä odotettukin kuin kuuta nousevaa. Seuraavaksi sitten jännitetään että saadaankos mitään maaplänttiä jolle omaa tupaa saisi alkaa rakentamaan. Huhtikuun puolessa välissä toivon mukaan tiedämme miten käypi. Eli lisää odottelua....

Odotusta

Oli vuosi kulunut siitä kun Suomeen palattiin miehen kanssa, ja aloimme miettimään että mihin sitä nyt sitten asettuisi. Reilun 8 miljoonan asukkaan kaupungin tungoksen jälkeen oli selvää että maalle ja miehen kotipaikan mukaan se sitten varmistui, Riihimäki it is!  Sitten se asumismuoto. Kaupungin sivuilla lupailtiin tontteja hakuun vuoden vaihteessa joten sitä jäimme odottamaan. Ja sitä tietoa odotamme vieläkin. "Hieman viivästyvät tontit" oli vastaus tonttitoimistosta. Elikkäs odotellaan, hiljaa hyvä tulee.