keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Uusi ystävämme rakennustarkastaja

Käytiin taas rakennustarkastajan puheilla. Taloon tuli muutoksia ja tottahan ne täytyy hyväksyttää. Sovin siis ajan ja kello kymmenen sovittiin että tavataan. Mentiin paikalle mutta eihän siellä ketään ollut. Kiva olla pois töistä ihan muuten vaan. Aikamme odoteltiin ja miekkonen sitten soitti hänelle ja kas kummaa, olikin lähtenyt kaffelle! Tykkään hänestä aina vain enemmän ja enemmän. Tulihan hän sitten sentään paikalle.

Aikansa hymistyään ja piirrustuksia käänneltyään tarkastaja sitten ilmoitti että "juu, ei tuolle kai mitään estettä ole. Kivan näköinen ja kaavan mukainen talohan tuo näyttää olevan. Mutta ettehän sitten käytä autotallia varastona, kun varaston olette piirrustuksista yhdistäneet taliin?" Eihän me nyt sellaista, eihän kukaan tallia varastona pidä, eihän?

Eli hanke etenee, nyt pitäisi sitten mennä tekemään se lopullinen soppari talopaketista. Hirvittää...



Niin ja tämmönen siitä nyt sitten tulee. Väritys tosin pielessä, meille tulee tumma sinisenharmaa.


sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Surkeasta upeaksi

Viikonloppu alkoi surkeasti. Talomyyjän piti lähettää tarjous perjantaina, jotta voisimme rauhassa katsoa sitä viikonlopun ajan. Tarjousta ei kuulunut ja ehdin jo lähteä kotiin töistä ennen kun se tuli. Ja kun vihdoin pääsin sen koneella katsomaan, olikin liitteenä jotain ihan muuta. Jonkun muun sopparipaperit! Hitto että otti kupoliin. Noh, ei voi mitään, maanantaina sitten uusi yritys koska tyyppi oli mökillä koko viikonlopun. Tänä aamuna sitten tuli soitto että jos mahdolista niin voitaisiin katsoa sitä tänään! Jihuu! Perhosia vatsa täynnä lähdettiin sitten ajelemaan Hämeenlinnaa kohden, myyjän kotiin. Ja kun aikaa oli niin käytiin samalla Aulangolla ihastelemassa Suomen kaunista luontoa. Voisipa rakentaa sinne.

Puolitoista tuntia siinä meni ja paljon kaikenlaista juttua tuli taas esille mitä ei oltu edes mietitty. Muutama muutoskin alustaviin piirrustuksiin tuli vielä ja sitten se itse tarjous. Tietenkin siinäkin oli monta erilaista vaihtoehtoa. Plääh... No oli miten oli, tarjous oli kuitenkin hyvä. Jonnekkin oli kadonnut hinnasta sekä autotallin hinta että sen asennus. Ja kruunu minkä halusimme lisätä taloon, ei sitten nostanutkaan hintaa mitenkään mainittavasti. Parasta kuitenkin on että kaikkine muutoksineen talopaketti menee budjettiin ja jää vielä varaakin. Tästä tuli kertakaikkiaan mahtava sunnuntai. Aurinkokin helli meitä ja kilometrejä tuli mittariin. Lisää tälläisiä päiviä, kiitos

torstai 24. toukokuuta 2012

Arkkitehdit osaa

Saatiin talopiirrustukset nyt ihailtavaksi. Siis ne meidän hahmotelmien ja ideoiden pohjalta toteutetut. On se vaan ihanaa nähdä omat ajatukset oikein piirrettynä eikä vaan jossain ruutupaperilla tuherruksina. Ja niin ne vaan sopi kaikki nätisti, ne muutokset siis. Vessanpönttöäkään ei tarvitse sittenkään laittaa pesuhuoneeseen, joka on aina ollu minulle inhokki, vaan pikkuvessasta saatiin pyörätuoli ystävällinen. Ja iso vessa tuli niin isoksi että muuttui kylpyhuoneeksi ammeella (ei kyllä piirrustuksessa) varustettuna. Nyt sitten vaan odotellaan talotoimittajan lopullista tarjousta. Vähän hirvittää ja sydäntä kylmää että mitä sieltä oikeen voipi tulla...

torstai 17. toukokuuta 2012

Talopakettia kasaan

Tapaaminen talotoimittajan kanssa takana ja menipä siinä aikaa. Kaksi tuntia turistiin ja kai siinä asiaakin tuli. Muutokset joita olin riipustellut valmiin talon pohjaan, eivät olleetkaan myyjän mielestä mahdottomia vaan ihan järkeviä ja toteutettavissa. Ensi viikolla pitäisi saada sitten uudet hahmotelmat miltä se noin suunnilleen näyttäisi. Niin ja maksaisi tietysti kanssa. Mutta ei jotain hyvää ilman huonoakin. Talomies huomasi että kaavailemamme talo ei ehkä sovikkaan kaavaan. Sinänsä outoa että rakennustarkastaja on sen kuitenkin jo suullisesti hyväksynyt. Talo kun ei olekkaan 1 1/2 talo vaan 1 2/3. Empäs ole sen kokoisesta talosta ennen kuullutkaan. Ja jotenkin tuntuu ettei rakennustarkastajakaan vaikka 20 vuoden kokemus takana onkin. Nyt sitten odotellaan ja ihmetellään että saadaan kuvat joiden kanssa taas mennään mumisevan ukkelin pakeille.

Jotain tämän suuntaista on korpeen nousemassa...jossain vaiheessa

perjantai 11. toukokuuta 2012

Nytkähdys eteenpäin

Meillä on mestari! Tavattiin tontilla ja hän kartoitteli toiveitamme ja mietteitämme ja höpötteli niitä näitä maan ja taivaan väliltä. Kierrettiin koko alue ja katteltiin ympärillemme ja autolle kun palailtiin niin homma oli sitä myöten aika selvä. Hän alkaa mestariksi ja pääsuunnittelijaksi meille ja budjettikin piti palkkion osalta. Happy days! Tästä on hyvä jatkaa.

Hitaasti mutta varmasti

Homma etenee. Tänään vihdoin tavataan vastaava mestari. Tai työnjohtaja, tai suunnittelija. Monta on nimeä ja meillä noita nimiä kantaa yksi ja sama henkilö. Jos siis ottaa työn vastaan. Sitten on vuorossa talotoimittajan kanssa ihka eka palaveri. Monta kertaa ollaan kyllä jo tavattu. Kaverin talon toimitti ja sitä kautta tutustuttu talonäytöissä. Katsotaan mitä sanoopi meikäläisen kyhäelmiin ja ideoihin. Pohjalla valmis talo johon leikkaa liimaa tekniikalla olen tehnyt jos jonkinlaista muutosta. Paha vaan että kun en ole arkkitehti, niin empäs tiedä saako niitä kaikkia edes tehdä...se toivonmukaan selviää ensi viikolla.

torstai 10. toukokuuta 2012

Naapureita, onko heitä

Joka viikko tulee kurkittua tuota tonttien haku karttaa kaupungin sivulta, että onkos meillä vieläkään naapureita. Rakennusbuumin hiljennettyä, tonttien menekkikin oli tosi hiljaista. Ensialkuun näytti jo siltä että ypösen yksin aletaan rakentamaan alueelle. Mutta pikkuhiljaa on karttaan ilmestynyt muitakin nastoja. Meillä jopa jo yksi rakentaja samassa korttelissakin.
Tuo pinkki ollaan me. Kovin tulee hiljaista jos tuossa on kaikki naapurit. Tosin eipä tuo niin nökönuukaa, kaksin on oikeen mukavaa.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Meijän oma!

Tontti siis. Käytiin allekirjoittamassa kauppakirjat ennen vappua ja nyt se on sitten meidän. Tai niin no, täytyisi se siis vissiin maksaakkin... maksu tosin viivästyy koska tontilla kunnallistekniikan teko aina vaan kesken eikä tontista tarvitse maksaa penniäkään ennen kuin ne on tehty.

Vappuna käytiin siellä pyörimässä (vaikka ei kuulemma ole mitään asiaa sinne vielä) kun aateltiin ettei siellä kuitenkaan vappupäivänä ketään ole. Ja oikein aateltiin, hiljaista oli, puut vaan humisivat. Katulamput oli tulleet kaduille ja tontitkin kunnolla merkattu nyt. Alkaa jo pikkuhiljaa näyttämään asuinalueelta. Talot vain uupuvat.


Vähän perspektiiviä. Tontti näyttää niin hirmuisen pieneltä kun reunalla seisoo mutta kun laitetaan anoppi sinne seisoskelemaan niin saa vähän oikeea mittakaavaa kuvaan. Pauli tontin takalaidalla.