Kalliolle kukkulalle...

...en rakenna minä majaani. Maaperätutkimuksen tulokset tulivat ja maa on koheesiomaata, eli silttiä, mitä ikinä se sitten onkaan. Paaluttaa ei sentään tarvitse eikä tietenkään räjäyttää joka on helpotus. Viereisillä tonteilla kun näkyy kallion lakea niin se oli ihan fifty-sixty mitä sieltä löytyy. Hyvä näin, ehkä saamme ihan perusperustuksen emmekä joudu laittamaan puolta budjetista maahan niinkuin muutamat tutut.

Moneen kertaan on jo minulta kysytty mikä on ollut pahinta. Alussa ajattelin että se tulee olemaan luvan saanti mistä kaikki olivat varoittaneet että sitten kun sen saatte niin helpottaa, siihen asti on yhtä helvettiä. Tähän mennessä luvan hakemisen kanssa ei ole ollut muuta harmia kuin asian hitaus. Ja se *piiip* rakennustarkastaja joka ei osaa edes meidän vastaavaa ohjeistaa oikein. Mutta vastaava lupasi että kyllä tällä viikolla se lupa pitäisi olla leimattuna ja päästäisiin eteenpäin...ans kattoo nyt sit.

Niin se pahin asia. Laskut! Ja niitä ei ole tullut vielä edes montaakaa. Ihan hirveää, tonnit vaan pyörii silmissä. Mutta koitan ajatella että ihan samoista summista olisi valmiinkin talon kanssa kyse, se vaan tulisi yhdessä isossa kontässä koko roska. Tosin, siinä saisi jotain konkreettistakin, tässä on vaan se maapläntti.

Kairausjälkiä

Mentiin kurkkimaan kairausjälkiä maaperätutkijan jäljiltä mutta eihän siellä mitään näkynyt. Telaketjujen jäljet oli vaan jääneet maastoon. Tulokset saadaan joskus ensi viikon alkupuolella. Mutta ei kuulemma mitään yllättävää. Huh, ei siis ainakaan kallio tullut vastaan.

Tänään pitäisi kuulla sitten siitä rakennusluvastakin. Jännittää hurjasti.

Tuossa uusi kuva vielä talonpaikasta merkattuna tikuilla. Ja minä siellä autotallin kulmassa antamassa vähän perspektiiviä.

Tolppa siellä, toinen täällä

Käytiin eilen nakuttamassa tolppia tontille maaperätutkijaa varten. Hieman oli haasteellista kun itse tontin rajatolpista puolet oli kadonneet kuin tuhka tuuleen. Koita siinä sitten vetää jotain linjanauhaa paikalleen kun on vaan yksi tolppa per pääty. Noh, siellä ne kuitenkin nyt seisoo ja aamulla vietiin kairaaja paikalle. Silmämääräisesti totesi että ihan hyvältä tontilta näyttää. Kivissä sammalta pinnalla joten voi päätellä että ovat ollee siellä kauan = tonttilla ei siis ehkä ainakaa vajoavaa maa-ainesta.

Tavattiin naapureitakin. Tai ei rajanaapureita, sellaisia meillä ei vieläkään ole. Nämä siis yhden tontin päässä. Mukavan tuntuinen pariskunta. Ja paljon fiksumpia kuin me, olivat muistaneet hyttysmyrkyn. Meillä molemmilla joka ikinen paljas ihoalue ihan täynnä pistoja. Tänään apteekin kautta tontille käy matka siis.

Alla vielä kuva hienoista tolpista. Kyllä näkyy!

Kovin pieneltä näyttää tuo tolppien välinen ala mutta ehkä siihen talon saa sopimaan.

Vihdoinkin uutisia

Meillä on lupa mennä tontille! Mitä nyt puoli vuotta myöhässä mutta kuitenkin. Eli siis kunnallistekniset työt on tehty ja tontille vapaa pääsy ensi maanantaista lähtien. Tarkoittaakohan se sitten sitä että se tarttisi sitten maksaakkin....

Maaperätutkimuksen sinne kyllä jo tilasin ennen tuota lupaa, ihan omin päin, mutta vasta tiistaiksi. Saadaan tietää mitä kaikkea tontti on syönyt. Olisi kyllä kiva saada se asemapiirrustus ennen sitä että vähän tietäisi tutkijamiekkoselle niitä talon kulmia näyttää. Pitääkin hoputtaa mestaria joka sen meille lupasi väkertää.

Niin ja talopakettihan on nyt sitten tilattu. Ensimmäinen laskukin tuli jo. Pääpiirrustuksia tässä jännityksellä odotellaan ja sitä että ehtiikös ne vielä kaupungin viimeiseen kokoukseen ennen lomia. Siitä sitten ratkeaa paljon. Esim se, että koska talo tulla tömäytetään tontille. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa miettimään sitä perustusta. Niin ja se maalämpökaivokin vissiin pitäisi tilata. Ei hyvää päivää, mihin sitä onkaan itsensä taas kerran tunkenut!

Tuossa nyt sitten vielä kuva tontista. Aika ryteikköä vielä. Pauli laski eilen että 14 puuta pitää ainakin kaataa. Pitääkin hakea luotilankaa (onko se sen nimistä?) jotta voi vedellä sinne ne rajat selkeiksi.


Meille pääsee autolla!