maanantai 29. lokakuuta 2012

Villaa, vaan ei sitä kivaa mistä neuloa ihania luomuksia

Ruoteet välikatossa paikoillaan, kiitos isin ja timpurin. Nyt sitten seuraavaksi piipun paikkaa laittamaan. Piipun oli määrä tulla tällä viikolla mutta aikataulut mättivät heillä ja tuleekin vasta viikon päästä. Sinänsä hyvä että ei mene ainakaa sitten meillä aikataulut liian tiukalle.

Ruoteet katossa.

Pakkanen teki viime viikonloppuna tepposet meille. Vesimittari oli pamahtanut rikki kun lämpötila laski yllättäen miinus kahteentoista. Harmillista, mutta ei voi mitään. Onneksi sentään vedet oli pysyneet putkessa niin nyt ei tarvitse muuta kuin sulkea pääventtiili tontin reunalta ja vaihtaa mittari joskus sitten kun talo ollaan saatu lämpöseksi. Siihen asti vesi pitää tuoda kantamalla taloon.

Näkymä lauantai aamuna etupihalta
Radon putkesta sauhuaa vissiin sitten sitä radonia
Villasavottaa edessä ensi viikonloppuna. Aloiteltiin jo viime lauantaina niin paljon kun pystyi ja nyt on päätyseinät ylhäällä sekä erkkerin katto villoitettu. Seuraavaksi jatkuu yläkerran lattian villoitus. On se vaan karmeeta hommaa. Onneksi ei sentään ole mitään lasivillaa vaan mineraalivillaa. Mutta pölisee sekin ja menee joka ikiseen ihohuokoseen. Toisaalta hyvä että on jo kylmä. Kesähelteellä villoittaminen olisikin sitten viheliästä hommaa.
Äiti kiipeää, pikkuveli pitää kiinni...villoista

Pikkuveli villottaa tyttökaverinsa kanssa

Ja mitäs minä teen, seisoo pöjötän
Apujoukkojakin meillä taas oli. Elsan kanssa ei kukaan taaskaan ehtinyt leikkiä ja kun pallon kanssa piti yksin leikkiä...

Oli lopputulos tämä...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti